Ei tapahtumia

Grafted Hands On -matkalla pääset mukaan Jumalan rakkauden työhön hyvin käytännöllisesti osallistumalla erilaisiin projekteihin, joissa autetaan israelilaisia, sekä juutalaisia että arabeja.

Hands On-matkat ovat upea tapa yhdistää huvi ja hyöty. Matkalla osallistumme ihan konkreettiseen auttamistyöhön tehden muun muassa puutarhatöitä ja kevyitä muuttohommia, siivoamalla huoneita ja pesemällä ikkunoita, viemällä avustuksia joko ruokana tai vaatteina, järjestämällä lastentapahtumia ja siivomalla puistoja.

Matkalla tutustumme myös Israelin maahan ja upeaan historiaan, vaikuttaviin turistikohteisiin ja nykytilanteeseen. Loistavat raamatunopettajat syventävät ymmärtämystämme Raamatun opetuksista. Moni Raamatun kertomus alkaa aivan toisella tavalla elämään paikan päällä.

Emme myöskään unohda lepoa ja hauskanpitoa. Kameliratsastus, jeeppisafarit, uiminen ja monet muut hienot kokemukset kannattaa tulla kokemaan ihan omakohtaisesti.

Tule mukaan ja anna oma panoksesi Israelin siunaamikseksi.

Grafted-lehtimajanjuhlamatkalla ryhmäläiset osallistuvat kiertueen lisäksi lehtimajanjuhlakonferenssiin Jerusalemissa. ICEJ:n järjestämät vuosittaiset juhlat ovat suurin turistitapahtuma Israelissa.

Lehtimajanjuhlille saapuu tuhansia kristittyjä ympäri maailmaa rukoilemaan Jerusalemin rauhan puolesta, ylistämään Herraan ja juhlimaan yhdessä kaikkien kansojen kesken. 

Lehtimajan juhla on loistelias juhla, jossa eri ihmiset tuovat oman osaamisensa Herralle. Upea musiikki, loistavat tanssit ja draamat, upeat lavasteet ja syvälliset saarnat takaavat loistavan juhlaviikon.

Lehtimajanjuhla on yksi tasokkaimpia juhlaviikkoja kristillisessä kentässä ja on todellakin kokemisen arvoinen tapahtuma niin nuorille kuin vanhemmillekin.

Grafted-lehtimajanjuhlamatka on upea yhdistelmä maahan tutustumista, juhlaa ja upeita ihmisiä. Matkalla tutustumme maahan kiertämällä sen upeita historiallisia kohteita. Luomme samalla kontakteja toisiin nuoriin, joita tulee ympäri maailmaa näille matkoille. Tasokas opetus on keskeinen osa matkaa ja tasokas lehtimajanjuhla on aina upea kokemus, vaikka useammankin kerran jälkeen.

Lähde mukaan kokemaan ainutlaatuinen matka hyvässä seurassa.

yv.jpg

Yom HaShoah

Rami Lehtolan korpialttari.com julkaisema blogikirjoitus Yad Vashemin seminaarin keskeltä.

Takaisin Etusivulle

Liitetiedostot

Ei tiedostoja tällä sivulla

Kuvat

yv.jpg

Yksi kuolema on tragedia. Miljoona kuolemaa on tilasto – Josef Stalin

Sain kunnian ja etuoikeuden osallistua kristittyjen johtajien seminaariin Yad Vashemissa, Israelin holokaustimuseossa ja koulutuskeskuksessa. Olen käynyt paikalla monta kertaa, mutta vasta nyt tarjoutui ensimmäinen tilaisuus opiskella asiaa vähän pitemmän aikaa.

Tiesin jo tänne tullessani, että minulle on todennäköisesti tarjolla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Haluan tarjota sinulle edes osan niistä kysymyksistä, joita mieleeni nousee näiden päivien aikana.

Yad Vashem keskittyy tutkimaan ja muistamaan erityisesti juutalaisten kärsimyksiä. Yad Vashemissa toimivat ihmiset tiedostavat silti, että moni muukin ihminen kärsi toisen maailmansodan aikana. Lähteestä riippuen 40-60 miljoonaa ihmistä kuoli tuolloin. Pelkästään Neuvostoliitossa arvioidaan kuolleen 20-30 miljoonaa ihmistä. Sodan aikana kuoli 3,8 miljoonaa neuvostoliittolaista sotavankia ja 200000 saksalaista vammautunutta ja kehitysvammaista tapettiin, ettei arjalainen rotu köyhtyisi. Romaneja, jehovantodistajia, toisinajattelijoita ja poliittisia vastustajia murhattiin läjäpäin.

Kysymyksiä tulvii mieleen niin, että päätä kivistää. Mikä tekee jostakusta uhrin? Miksi juuri hän joutuu kärsimään? Miksi joku toinen selviää? Mistä halu jatkaa elämää? Jos lääkkeitä ja ruokaa on vain vähän, kuka päättää kenelle ne jaetaan ja miksi? Miksi joku voidaan tappaa vain sen tähden, että hän on syntynyt väärään heimoon tai kylään tai uskontoon? Mitä minä tekisin vastaavassa tilanteessa?

Toisaalta on pakko pohtia, että miksi jostakusta tulee syyllinen järjestelmälliseen murhaan? Kuka oikein on vastuussa? Miksi saksalaiset ryhtyivät työhön? Miksi puolalaiset, romanialaiset, unkarilaiset tai ukrainalaiset päättivät myös hankkiutua eroon juutalaisista? Miksi puolalaisen kylän asukkaat tappoivat 1600 juutalaista, vaikka saksalaiset eivät olleet edes pysähtyneet kylään, vaan menneet ohi? Miksi 500 saksalaisesta poliisista vain 15 kieltäytyi tappamasta juutalaisia, kun siihen annettiin mahdollisuus? Kuinka voi olla mahdollista, että tavallinen ihminen voi pitää oikeana ihmisten tappamista polttamalla, ampumalla, kaasuttamalla tai näännyttämällä?

Lopuksi on pakko laittaa asia omalle kohdalleen. Mitä minä olisin tehnyt? Olisinko katsonut sivusta? Olisinko vetänyt verhot ikkunan eteen, etten näkisi kadulla marssivia ihmisiä? Mitä jos olisin nähnyt ystäväni, naapurini marssivan kohti leiriä? Olisinko auttanut? Olisinko ilmiantanut piilossa olevan? Olisinko osallistunut raakuuksiin? Olisinko henkeni kaupalle yrittänyt pelastaa edes jonkun? Miksi joskus pappi käänsi katseensa kun prostituoitu auttoi? Miksi saarnaaja ummisti silmänsä kun rikollinen tarjosi apuaan? Näenkö minä? Kuulenko minä? Toiminko minä?

Eiväthän ne tapahtumat enää koskaan uusiudu? Olemmehan me oppineet jotakin historiasta? Olemmehan?